On selvää miksi lukea tietosanakirjoja, saa tietoa mikä vaientaa muut. Riittävällä lukemisella tulee asiantuntijaksi, jolla on arvoa maailmassa.
Mutta mitä hyötyä on lukea fiktiivistä kirjallisuutta. Siitä on hyötyä paljonkin, toisin kuin tietokirjallisuus, romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.
Asiaa on tutkinut psykologian professori Keith Oatley Toronton yliopistosta.Hänen mukaan fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, niin kuin lentosimulaattori simuloi lentämistä. Kokeet ovat vahvistaneet, että fiktiota lukeneet ovat sosiaalisempia kuin tietokirjallisuutta lukeneet.
Suvaitsevaisuus myös on kasvanut fiktiota lukemalla, sillä pääsee väliaikaisesti jonkun toisen housuihin. Henkilöön samaistuminen voi muuttaa käyttäytymistä ja asenteita, myös jopa stereotypioita. Tämän ovat osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat. Samaistumisella on myös vaaransa, 1700-luvulla koettiin itsemurha-aalto, kun nuoret miehet olivat samaistuneet Johan Wolfgang Von Goethen kirjan Nuoren Wertherin kärsimykset päähenkilöön.
Ohiolaisten tutkimuksessa vaikutus oli rakentavampaa. Kun nuoret miehet olivat lukeneet tarinan miehestä joka meni äänestämään, menivät nuoret hanakammin vaaliuurnille äänestämään, jopa viikon kuluttua kirjan lukemisesta.
Stressi myös väistyy lukemisella, kun uppoutuu lukemaan hyvää kirjaa. Tämän tutkimuksen todistivat Yhdysvalloissa terveystiedon opiskelijat, heidän piti lukea puolituntia netistä ja aikakausilehdistä poimittuja artikkeleita. Artikkelit käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden näkemyksiä. Seurauksena lukutuokio laski verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua, saman vaikutteen aiheuttaa yhtä pitkä jooga tuokio tai puolituntinen televisionhuumori.
Kieli rikastuu myös lukemalla, sillä kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi sanojen lähde kuin puhuttu. Tiuhemmin uutta sanavarastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä, kun sanoma- ja aikakausilehdissä kohtaa puolet vähemmän. Eli kirjoitettu kieli voittaa televisioista tulevien uusien sanojen runsaudessa.
Mutta nyt kun elämme uudenlaisessa lukukulttuurissa, jossa verkkolukeminen on yleistä. Jotkut huolissaan, että tyhmistymme tästä, kuntotutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun. Professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta kantaa syventävästä lukemisesta huolta. Sillä tapaa pitäisi vaalia. Aivotutkimukset ovat osoittaneet, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota sanomaa vaan myös vertaa sitä aiemmin hankittuihin tietoihin, erittelee sen ja rakentaa omaa ajattelua. Pintalukija ei käytä tähän aikaa.